perjantai 25. huhtikuuta 2014

Jalokiurunkannus Corydalis nobilis


  Siperian Altain vuoristosta kotoisin oleva jalokiurunkannus on monivuotinen, roteva ja monivartinen unikkokasvi. Paksun juurakon avulla se muodostaa laajoja kasvustoja. Sirot lehdet ovat toistamiseen parilehdykkäisiä. Latvatertussa olevat kukat ovat keltaiset, ruskeapilkkuiset, kärjestä tummemmat. Kukinnan jälkeen kasvin maanpäälliset osat kuihtuvat virotakseen taas seuraavana kasvukautena.
Etelä-Suomessa jalokiurunkannus on yleinen vanhojen pihojen kasvi ja viljelykarkulainen. Meillä sitä on kasvatettu 1700-luvun loppupuolelta lähtien.
Kasviin liittyy jännittävä tarina, kuinka se kulkeutui aikoinaan Siperiasta meille. Carl von Linné sai jalokiurunkannuksen siemeniä pyytäessään  särkyneensydämen (Lamprocapnos spectabilis) siemeniä. Kasvin kukkiessa paljastuikin, että särkyneensydämen siemenistä kasvoikin jalokiurunkannusta. Carl von Linné  sai siemenet suomalaissyntyiseltä Erik Laxmanilta, joka oli pappi,  tutkimusmatkailija ja luonnontieteilijä. Laxman teki pääasiallisen elämäntyönsä Siperiassa. Hän keräsi Sinjaja Sopkan - vuorelta Fumaria bulbosan siemeniä, joka sai nimen Corydalis nobilis nimen myöhemmin.

Laji on tuiki tavallinen koristekasvi Varsinais-Suomen keskiaikaisten kivikirkkojen kirkkotarhoissa ja paikoin Hämeessä ja Vanhan Porvoon kujien kivijaloissa. Sitä myydään valitettavan harvoin taimitarhoilla. Todennäköisesti saatavuutta selittää edellä kerrottu kasvin tarina. Sitä ei ole ulkomaisten välittäjien tarjonnassa.


Liden & Zetterlund (1997) tuovat esiin, kuinka jalokiurunkannus on yleinen Suomessa ja Ruotsissa, mutta paljon harvinaisempi Brittein saarilla ja muualla Euroopan puutarhoissa. Jalokiurunkannus aloitti kukintansa tällä viikolla Porvoossa. Pihassani kukinta alkaa vasta ensi viikolla.

 Kuva on Porvoon keskiaikaisen kirkon kirkkotorilta, vastapäisen talon kivijalasta.
 

Meillä lajin ensimmäisiä kasvupaikkoja on Taivassalon pappilan puutarha, jossa se edelleen kukkii keväisin valtoimenaan vanhan pappilarakennuksen päädyssä.  Hieman raivattuna ja hoidetumpana se pääsisi paremmin esiin. Kohde on kuitenkin elävää kulttuuriperintöä parhaimmillaan.





 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta minua käyntijäljelläsi. Pyrin vastaamaan jokaiseen viestiin.