Muinaistulokkaita

Muinaistulokkaat eli arkeofyytit ovat kulkeutuneet maahamme ihmisen toiminnan ansiosta jo esihistoriallisella tai historiallisen ajan alussa. Muinaistulokkaan ja uustulokkaan rajana pidetään Pohjoismaissa 1600-lukua. Kuitenkin eteläinen muinaistulokas saattaa olla pohjoisempana uustulokas eli neofyytti.

 

Suomessa muinaistulokkaiksi on luokiteltu yli 200 lajia Suomisen & Hämet-Ahdin (1993) mukaan, mutta raja kasvien alkuperästä ja leviämistavoista ei kuitenkaan ole selvä. Pykälän (2001) mukaan osa muinaistulokkaiksi luokitelluista lajeista Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa mantereella ja etenkin saariston kalkkipitoisilla alueilla voidaan tulkita myös luonnonvaraisiksi. Pykälän tulkinnan mukaan muinaistulokkaita olisi maassamme noin 100--150 lajia.

 

Muinaistulokkaita voidaan pitää indikaattorilajeina tai signaaleina ihmisen varhaisemmasta toiminnasta, vaikutuksesta kasvillisuuteen sekä asutuksesta sijaintipaikallaan, ja niitä voidaan hyödyntää myös arkeologisissa tutkimuksissa kuten muinaisjäännösten etsinnässä.

Tässäpä joitakin

Tummatulikukka Verbascum nigrum

Tummatulikukka on kaksi- tai monivuotinen, 50—100 cm korkuinen, vankkarakenteinen ruoho. Ruodillisten, tummanvihreiden varsilehtien lapa on puikea. Keltainen kukinto on pitkä, kapea ja tavallisesti haaraton.

Tummatulikukka kasvaa harvinaisena Etelä-Suomen kuivilla niityillä, mäenrinteillä ja kalliorinteillä vanhan asutuksen läheisyydessä usein muinais- ja keskiaikaisten linnojen, rautakautisen asuinpaikkojen ja kalmistojen läheisyydessä. Laji lienee hyötynyt laiduntamisesta, vaikka karjalle se ei maistu, mutta kasvupaikka pysyy avoimena.

Allium olraceum nurmilaukka

 

 

Chelidonium majus Keltamo

 

 

Keltamo Lammin keskiaikaisen kirkon kivimuurilla

 

 

 

Filipendula vulgaris sikoangervo

 

 

Hyoscyamus niger Hullukaali, vanha lääke- ja mahtikasvi