Tuoksuruuta kasvaa luonnonvaraisena Välimeren ja Etelä-Euroopan alueella.
Se on 30–90 cm korkea, jäykkävartinen, monivuotinen ja ainavihanta puolipensas.
Sinivihreät lehdet ovat aromaattisia, matalaan sahateräisiä ja 2–3 kertaa
parilehdykkäisiä. Hedelmä on kota. Ruuta kukkii heinä-elokuussa. sinapinkeltaisin kukin. Kukinto on harsuhko viuhko
Tuoksuruuta viihtyy aurinkoisella ja lämpimällä kasvupaikalla,
hyvin läpäisevässä, hiekkapitoisessa maassa. Talvisuojaus on tarpeen, mutta
silti kasvi jää meillä usein lyhytikäiseksi. Kylvetään siemenistä suoraan
avomaalle tai maaliskuussa potteihin tai lisätään pistokkaista.
Tuoksuruuta on vanha
lääkekasvi. Sen soisi löytävän paikkansa tämänkin päivän koristetarhoissa. Se
kuuluu oikeutetusti perinnekasvipihoihin. Kasvi tunnettiin ennen nimellä
viiniruuta ja se mainitaan jo Naantalin luostarin yrttikirjassa. Sitä on
käytetty katolisessa messussa "katumusyrttinä", josta tehdyllä
kimpulla on pirskotettu vihkivettä kirkkokansan ylle.
Kasvissa on omalaatuinen
haju, josta kaikki eivät pidä. Hajun sanotaan karkottavan muurahaisia
kukkapenkistä. Tuoksuruuta jaetaan kahteen alalajiin: subsp. divaricata
on villikanta ja subsp. hortensis on viljelty alalaji. Olen viimein
löytänyt kestävän kannan puutarhaani, joka talvehtii ilman ongelmia.
Tällä hetkellä minulla on kolme ruutaa. Tuo heinä lienee Stipa, ostin Porvoon torilta ja myyjä osasi kertoa sen heinäksi. Wau.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta minua käyntijäljelläsi. Pyrin vastaamaan jokaiseen viestiin.