tiistai 30. syyskuuta 2014

Humala Humulus lupulus


Humala Humulus lupulus

I--IV    º˜   SS   Ca   5—6 m   heinä--elo

Humala kasvaa meillä luonnonvaraisena ja eteläpainotteisena kallionaluslehdoissa ja puronvarsissa sekä viljelyjäänteenä vanhojen asumusten pihapiireistä. Pohjoisimmat luontaisen kaltaiset esiintymät ovat Rovaniemellä. Maanpäällinen verso on yksivuotinen ja kasvaa vuosittain uudelleen. Humala on kaksikotinen, eli hede- ja emikukat ovat eri kasveissa. Emitähkiä on runsaasti ja kukkien tukisuomut ovat kukinnan jälkeen suurenevia, käpymäisiä, kellanvihreitä ja voimakkaasti tuoksuvia. Humala viihtyy talojen seinustoilla, pergoloiden rakenteissa ja erilaisissa kaarirakenteissa. Humala on maamme perinteisiä viljelykasveja, jolla on ollut suuri kulttuurihistoriallinen merkitys.



lauantai 27. syyskuuta 2014

Nappipensas Cephalanthus occidentalis





Nappipensas on tiheäkasvuinen pensas, joka kuuluu matarakasvien heimoon. Se kasvaa Kanadasta Keski-Amerikkaan vesijättömailla. Tummanvihreät lehdet ovat vastakkain tai kiehkuroina. Valkea, pallomainen kukinto on versojen kärjissä. Pehr Kalm toi kasvin siemeniä Suomeen jo 1700-luvun lopulla.
 
 I—?    º   SSS   ××   1—3 m   elo--syys
 

perjantai 26. syyskuuta 2014

tiistai 23. syyskuuta 2014

Ussurinpäärynä Pyrus ussuriensis


 


Ussurinpäärynä Pyrus ussuriensis

I--III    º  SS    Ca   5—7 m   touko--kesä

Ussurinpäärynä kasvaa alkuperäisenä Japanissa, Amurinmaalla ja Mantšuriassa tuoreissa, ravinteikkaissa jokilaaksoissa. Ussurinpäärynä kukkii valkein kukin lehtien puhkeamisen aikoihin touko--kesäkuussa. Kellanvihreä hedelmä on kooltaan 4--5 cm, miltei pallomainen tuppilokota. Hedelmä sopii sellaisenaan syötäväksi ja talouskäyttöön säilöttäväksi.

Ussurinpäärynä viihtyy parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisella ja suojaisella kasvupaikalla, hyvin vettä läpäisevässä, runsasravinteisessa ja kalkkipitoisessa hiekka- tai moreenimaassa. Se sopii yksitäispuuksi tai 3--5 yksilön ryhmiin. Se on osoittautunut suojaisilla paikoilla hyvin talvenkestäväksi III-vyöhykkeellä ja jopa Oulunkin seudulla.
 

 

maanantai 22. syyskuuta 2014

Kirjokärsäpalko


Joskus sana on kaunis, joskus se on totaalisen ruma. Miten soi Coronilla varia, mutta miten röhkii kirjokärsäpalko? Sanoillakin tulisi olla peili. Jotta laji aukeaa muillekin, niin laitan sen suomeksi, mutta... eikö tämä ollut ennen kirjonivelvirna eikö se ollut viehko. Pysyköön minulla jatkossakin kirjonivelvirnana.








sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Lyhtykoiso Physalis alkekengi

 
 
Siniunikossa nautitaan syksystä, puutarhan aika ei ole vielä läheskään lopulla. Jopa piikkiaralia loimuaa upeissa väreissä. Yleensä se varistaa lehdet syyskuun alussa. Vielä on paljon katseltavaa. Värien hehku on vasta alussa. Minäkö  hylkäisin värit jo nyt, ehei.
 
 
 
 



 
Lyhtykoiso on monivuotinen, 25–60 cm korkuinen koisokasvi, joka tunnetaan myös nimillä lyhtykukka ja juutalaiskirsikka. Sitä viljellään erityisesti hedelmää suojaavien koristeellisten oranssinpunaisten verhiöiden eli ”lyhtyjen” vuoksi. Lyhtykoiso kukkii kellanvalkoisin kukin heinä–elokuussa. Pallomainen hedelmä on kiiltäväpintainen marja ja sisältä kuin minitomaatti siemenineen.

Lyhtykoiso viihtyy aurinkoisessa paikassa, runsasravinteisessa, tuoreessa vettä läpäisevässä maassa. Kasvi on myrkyllinen. Lyhtyjen väri säilyy vuosia kuivatuissa lyhdyissä. Meillä lajia on viljelty pitkään koristekasvina, sillä professori Elias Tillandz mainitsee sen jo vuonna 1673 Turun seudun kasveissa.

 


 





 

 

 


 

 


lauantai 20. syyskuuta 2014

Sambucus nigra Mustaselja

 
 
Sambucus nigra Mustaselja
 



Mustaselja Sambucus nigra

I--II    º  SS    Ca   2—3 m   kesä--heinä

Mustaseljan luontaista levinneisyysaluetta on Eurooppa Etelä- Skandinaviaan ja Baltiaan asti sekä Lounais-Aasia. Se on juurivesaton pensas tai pieni puu. Lehtilapa on 5-lehdykkäinen. Kukinto koostuu nuokkuvista, pienistä, kermankeltaisista ja voimakastuoksuisista kukista. Hedelmä on syötävä musta marja. Se tarvitsee lämpimän ja suojaisan kasvupaikan, sillä sen versot paleltuvat herkästi kylminä talvina Etelä-Suomessakin. Lehtien syysväri on kellanvihreä.
Mustaselja on vanha lääkekasvi, jonka mehu on arvostettu rohto. Meidän kotoinen Sambucus racemosa eli terttuselja on myrkyllinen. Marjoja käytetään talousmarjoina eli marjat ovat raakana myrkylliset. Kukista tehty tee on arvostettua.
 






 
Mustaseljakukkatee
 
 
 
 

perjantai 19. syyskuuta 2014

Idänkolmioka Gleditsia japonica

Idänkolmioka Gleditsia japonica

En osaa selittää tätä kiintymästäni tähän lajiin. Hernekasviheimon puut ovat heikkouteni. Samoin
erilaiset virnat ja kurjenherneet jaksavat ihastuttaa minua.










torstai 18. syyskuuta 2014

Staphylea bumalda Japaninkotapähkinä

Staphylea bumalda Japaninkotapähkinä

Tämä vain ihastuttaa. Ei tarvitse värejä tai röyhyjä. Vain oman itsensä. Ei äärilleen vaahtoavia virtoja. Tuntuu, että syksyssä on valtavan paljon kaunista ihailtavaa.






keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Kirsikkasorvarinpensas

Euonymus planipes Kirsikkasorvarinpensas

Tämä ei vain tarvitse sanoja lumotakseen olemuksellaan. Vai mitä?

Syksy on kaunista aikaa.  Siroa kauneutta.