lauantai 31. tammikuuta 2015

Tulppaanien lumoa




Jälleen saman kirjan parissa.


Erään tarinan mukaan 1500-luvun puolivälissä kangaslastissa ollut laiva saapui Antverpeniin mukanaan omituisia sipuleita. Vastassa ollut kauppias arveli niiden ollevan syötäviä siinä missä tavallisetkin sipulit. Niin hän paistoi ja söi niistä osan pippurilla ja etikalla maustettuna. Loput hän hautasi kasvimaalleen, ja yllättyi seuraavana keväänä ennennäkemättömistä kukista. Näin oli tulppaani saapunut Alankomaihin.


Kari Hintsala. Turkista Turkuun – tulppaanin kulttuurihistoriaa.
Kirjassa: Kukkien lumoa. Turun Museokeskus 2014.


torstai 29. tammikuuta 2015

Tammikuun kuvia


Lunta ja kylmyyttä minun makuuni. Eli siis lämmintä ollakseen tammikuun kylmin aika. Eli kotitieni näkymiä tässä tarjoilen.

Näkymä Bjurvikenin lahdelle.

 
Kaksi seuraava kuvaa eivät ole samanlaisia. Ylemmässä näkyy langat,  jotka takaavat meille tunnelmaa, kun ukkonen räiskii, myrskyää jne.

 

 
Tässä on pienimuotoinen ketolaikku, jossa kasvaa ketoneilikka,  peurankello, komeita ukonsieniä.


Luhistuneen / luhistuvan ladon luona on bussipysäkki, jonka ohi kulkee siis bussi muutaman kerran päivässä ainakin joskus.


tiistai 27. tammikuuta 2015

Kukkien kuningatar

Tunnetko tämän kirjan?







Pirkko Liitiä Kukkien kuningatar – Ruusun hurmaava historia

Atena 2006.

Kukkien kuningatar esittelee ruusun tien eurooppalaisiin puutarhoihin. Se kertoo ruusukulttuurista uskonnon, kuva- ja sanataiteen sekä musiikin näkökulmista; rakennustaiteesta on mukana lyhyt luku gotiikasta. Ruusua tarkastellaan myös tapakulttuurin näkökulmasta, historiallisina mahdin ja kunnian merkkeinä sekä osan arkea ja juhlaa, jolloin ruusun tehtävä on koristaa tai hajustaa, jopa parantaa ihmistä. Käsittelytapani pohjautuu usein vuosilukuihin, mikä on minulle historian harrastajana luonteva tapa hahmottaa asioita. Tällöin ruusu esiintyy osana ihmiskunnan historiaa eikä irrallisena ilmiönä.

Ruusunviljely ja ruusukulttuuri kehittyivät rinnakkain ja vaikuttivat toisiinsa. Eurooppalaisessa ruusukulttuurissa on karkeasti kolme jaksoa: antiikin, keskiajan ja nykyajan ruusukulttuurit. Näistä viimeisin alkoi 1700-luvun lopulla. Lisäksi on olemassa kiinalainen ja arabialainen ruusukulttuuri.


sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Tulppaanit





Tulppaanit (Tulipa) ovat kotoisin Keski-Aasian vuoristoista, ja ne tulivatkin aluksi suosituiksi Turkissa sekä kasveiksi että koristevaatteiden kuva-aiheina. Tulppaani on edelleen turkkilaisen kulttuurin symboli. Tulppaanin nimeä väitetään itävaltalaisen Turkin lähettilään Ogie Ghiselin de Busbecqin (asui Istambulissa 1554-62) keksimäksi. Se on väännös turbaani-sanasta. Häntä myös pidetään tulppaanit Eurooppaan tuoneena henkilönä. Eli tulppaaninviljely alkoi Länsi-Euroopassa vasta uudella ajalla ja Hollannissa harvinaisista tulppaanilajikkeista syntyi 1600-luvllulla keinotteluhaara. Arvokkaimpia olivat mosaiikkiviruksen vaivaamat tulppaanit, joiden kukat olivat raidallisen kirjavia, kuin marmoria.
Syy, miksi kukat olivat raidallisia, selvisi vasta 1900-luvulla, ja koska niiden aikaansaaminen pysyi pitkään arvoituksena, ne olivat arvokkaita. Toinen syy, miksi tulppaanit olivat arvokkaita on se, että siemenestä kukkivaksi kasviksi saaminen kestää seitsemän vuotta, ja vaikka  niitä voi lisätä kasvullisesti, leviäminen oli hidasta. Samalla vuosisadalla se saapui myös Suomeen ja täälläkin se oli aluksi suositumpi kuva-aiheena, koska tuolloin ei vielä koristekasveja viljelty.
Hyödyn aikakaudella viljeltiin erityisesti vain hyötykasveja. Ensimmäinen kirjallinen maininta tulppaanista Suomessa on Elias Tillandzin Turun seudun kasveja sisältävässä luettelossa vuonna 1673. Tulppaani yleistyi meillä vasta 1800-luvulla, kun vähitellen koristekasvien viljely levisi. Kaksi kolmasosaa tulppaanien sipuleista tuotetaan edelleen Alankomaissa, mutta sipuleiden hinta on romahtanut alkuajoista ja tulppani onkin tänä päivänä yksi käytetyimmistä ja halvimmista leikkokukista.

 

Kari Hintsala. Turkista Turkuun – tulppaanin kulttuurihistoriaa.

Kirjassa: Kukkien lumoa. Turun Museokeskus 2014.



maanantai 19. tammikuuta 2015

Onnettaren suosikkina



Minä olen saanut nauttia Onnettaren suosiosta. Olen saanut aivan ihanan alun vuoden alkuun. Vai mitä sanotte?

1. Koti kaupungin laidalla arpoi minulle ihanan kalenterin. Kirjabloggarin välineitä kuvassa. Kukaan ei rakasta enempää listoja, suunnittelua kuin kirjablogisti. Koko ajan mielessä välkkyy TBR, uudet kirjat, luettujen parhaat, kirjahaasteet jne. Saan nauttia tästä koko vuoden.

2. Kattimania oli suosiollinen ja muisti minua kissapiparimuotilla. Tätä mainostettiin Stockan marraskuun vihossa, mutta katinkontit. Vain tassumuottia ja koiramuottia oli tarjolla. Sitten minua suosi Kattimanian arvonta. Kissojen mielestä matten huumorintaju petti, että kun koiria on vain yksi ja heitä katteja on liuta. Koira ei olisi tarvinnut omaa muottia.

3. Olin oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja sain Kristina Carlsonin William N. päiväkirjan Pihin naisen elämästä. Kiitos Sinulle Leila. Kerroinkin, miksi tuo kirja kiinnosti minua.
 


 
 


 

lauantai 17. tammikuuta 2015

Kukkien lumoa ja siemennäkkäriä



Kukkia ei ole vieläkään tarjolla, mutta viihtyisittekö Kukkien lumoa –kirjan parissa.  Tein ihanasta kirjasta blogitekstin tänne. En kehtaa laittaa kahteen paikkaan samaa tekstiä ja olen saanut kirjan kirjablogiini. Olisi ihana saada käyntijälkenne sinne. Kirja on uusi, ilmestyi juuri ennen joulua. se kertoo kukista, kuinka niitä käytettiin seinävaatteissa, pöytäliinoissa, suklaarasioissa, tapeteissa, koristeveistoksien aiheena, rakennusten julkisivuissa, kasvivärjäyksessä jne. Se on oodi kasveille ja kukille ja tuo meidän luettavaksi kasvien kulttuurihistoriaa. Minua kirja kiinnostavaa elävän kulttuuriperinnön näkökulmasta.

Laitan kirjablogiini  tiistaina 20.1 uuden blogitekstin eli esittelen Berit  Nordstrandin kirjan Terveempi elämä 12 viikossa. Pääset lukemaan blogiteksti tästä. Silloin ajatellaan ja eletään niin terveellisesti. Laitan tänne kuitenkin jo maistiaistekstin. Kuva on minun omani ja minun taitojen mukaan tehty. Teen aina niin. En pyydä tai käytä kirjan kuvia. Ne ihastelen kirjassa.

Uunipellillinen näkkäriä (kirjan lähdelinkki  ja blogiteksti huomenna)

0,5 dl seesaminsiemeniä
0,5 dl pellavansiemeniä
1 dl pähkinöitä
4 dl mantelijauhoa
2 dl kaurahiutaleita
1 dl tattarijauhoa
0,5 dl auringonkukansiemeniä
chia-siemeniä
nokkosen-siemeniä
0,5 tl sormisuolaa
hiukan siirappia, jos haluaa makeutta
4 dl vettä

Ohje

Murskaa siemenet ja pähkinät esim. sauvasekoittimella vedessä. Sekoita loput aineet ja anna seoksen turvota 20 min. Levitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille noin 3 millimetrin paksuiseksi kerrokseksi. Jos seos on liian paksua, lisää vettä.

Paista 200 asteessa 20-30 min. Varo ettei näkkäri pala.

Kun näkkäri on puolikypsää, ota näkkäri uunista ja leikkaa pellillä annospaloiksi. Laske uunin lämpötila 100 asteeseen, laita näkkäri takaisin uuniin ja kuivaa se uunin luukku vähän raollaan  (noin 1 h). Siemenet rikottu, hyödyllisempää niin, vaikka kokonaisina kuvankauniita.

 
 
Jatkan vielä tuo saman kirjan parissa. Se innoitti minut tekemään muutakin. Kuvat ovat siis omiani. Sovelsin ohjetta, teen usein niin.
 

Mustikka-kiivismoothie 2 annosta (0,5 litraa)
 
1 kiivi
0,5 banaani
0,5 appelsiini
100 g pakastemustikoita
1 dl omenamehua (ei tiivisteestä)

Kuori ja paloittele hedelmät ja soseuta kaikki ainekset tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella tasaiseksi smoothieksi.

 
Lisäsin kuvassa olevaan vielä:

¼  sharon
5 kuivattua mulperia
2 macadamia-pähkinää
1 rkl maca-jauhetta
1 tl chia-siemeniä
1 tl raakakaakaojauhetta
0,5 dl maustamatonta luomujogurttia


 
Luomujogurtti välipala Annos (2 dl)

1 dl maustamatonta luomujogurttia
0,5 banaani
¼  sharon
1 rkl pähkinärouhetta (macadamia ja hasselpähkinä)
1 tl vaahterasiirappia tai mahdollisimman tummaa intiaanisokeria tai kanelia
kookoslastuja

Paloittele ainekset suoraan tarjoilukulhoon jogurtin sekaan.

 
 

 
 

tiistai 13. tammikuuta 2015

Nuutin päivän iltaa




NUUTIN PÄIVÄ

”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi”, sanoi vanha maaseudun kansa. Maaseudulla joulunviettoa venytettiin aina Nuutin päivään saakka, kun taas kaupunkilaiset lopettivat joulun loppiaiseen. Nykyallakassa Nuutin nimipäivä on 13.1., mutta 1700-luvun alkuun  asti Nuutin päivä oli 7.1. Vanha kansa ei tietenkään noin vain vaihtanut nuuttia muuanne vaan nimesi uuden Nuutin päivän yllättävästi uudeksi nuutiksi. Keskiajalla joulurauhakin päättyi yhden käytännön mukaan 7.1., toisen käytännön mukaan 13.1.


Satu Aalto (toim.) Suuri perinnekirja – Suomalaista juhlaperinnettä ennen ja nyt.

Karisto. 4. painos 2003.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Arkeen

Arkeen palaamista yhä
 
Keräsin joulukoristeet pois. Joulukuusikin varisi hieman... Päätettiin vain sinnitellä sen kanssa viikonloppuun. Ylemmässä kuusenkoristeessa näen pyhän birman, tabby häntänsä kanssa, vaikka maskissa ei näy tabbya.



Ja tämä on Villan voitto, tuomari Bjarnelta saatu lahja Voittajanäyttelyn lisä, kun Villa oli vielä pentu. Villa vaati, että teen selväksi, että hän on sen saanut.


Ihanaa viikon alkua teille kaikille.

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Se on karu arki nyt edessä: Tieteellinen nimi


Joulu on tältä erää ohi, vuosi vaihtunut ja kevät tulossa. Alamme siis valmistautua tulevaan kevääseen. Muistellaanpa nimistöä.






Tieteellinen nimi:


Tieteelliset nimet ovat kansainvälisiä, ja ne perustuvat Carl Linnén kehittämään binääriseen eli kaksinimijärjestelmään. Nimet ovat peräisin lähinnä antiikin kielistä kuten latinasta, kreikasta ja arabiasta. Tämän takia on väärin puhua latinankielisestä nimistä tarkoitettaessa kasvin tieteellistä nimeä, vaikka puhekielessä puhumme lattareista. Lajitasolla tieteellinen nimi koostuu kahdesta osasta: suvun nimi ja lajimäärite (epiteetti).

Kustakin lajista käytetään aina vanhinta, nimeämisen aikana voimassa olleiden nimistösääntöjen mukaisesti annettua nimeä etusijaperiaatteen eli prioriteettiperiaatteen mukaisesti. Kasvien nimistön lähtökohtina ovat Linnén teos Species plantarum (1753). Tieteellinen nimistö ei ole kuitenkaan muuttumaton, vaikka periaatteena onkin, että kerran annettua nimeä ei muuteta.  Muutoksia joudutaan tekemään, jos havaitaan, että laji onkin kuvattu toisaalla eri nimellä tai saadaan uutta tietoa sukulaisuussuhteista. Tällöin vakiintunutkin nimi joudutaan vaihtamaan. Vanhimman tieteellisen nimen jälkeen tai nimistösääntöjen vastaisesti annetut nimet jäävät oikean nimen synonyymeiksi. Etenkin tieteellisissä teksteissä tieteellinen nimi, alalaji, muoto ja muunnos kursivoidaan, mutta lajiketta tai lajiryhmää ei. Tiedejargoni voi kuulostaa työläälle, mutta se on välttämätöntä.
Tieteellisten nimien osaaminen avaa mahdollisuudet ulkomaisten puutarhakirjojen ja siemenluetteloiden hyödyntämiseen. Hyvin pian harrastajakin tulee tutuiksi näiden nimien kanssa. Lajikkeesta  ’Fastigiata’ voi päätellä lajin olevan pilarimainen, ja ’Pendula’ ilmaisee lajin olevan riippapuu. Myös valokuvauksessa kasvikuvasta tulee paljon luotettavampi tieteellisen nimen kanssa, ja siihen tulisi pyrkiä niin harrastevalokuvaajana kuin etenkin ammattivalokuvaajana. Periaatteessa kuva on olemassa vain nimettynä ja näytteenä, jos ajatellaan tieteellistä hyötykäyttöä. Kukaan ei ota sinua vakavasti, jos tarjoat aurinkomalikan Leucopaxillus subzonalis kuvaa ilman näytettä. Esimerkiksi muinoin metsäurakoitsijaa ei otettu kovin vakavasti, kun hän kertoi tuhoavansa siperiankärhön Clematis alpina ssp. sibirica esiintymää Tervolassa vuonna 1977. Paikalle meno varmisti hassun väitteen. Tätä ennen dagsmarkilainen maanmittari Gunnar Gröndahl oli löytänyt tasan kolmekymmentä vuotta aiemmin  tämän lajin 16. heinäkuuta 1947 Lapväärtistä. Tervolan Peuran kasvupaikka on suojeltu nykyään.
Alempi kuva on aito.




Auktorit


Tieteellisen nimen täydelliseen esitystapaan kuuluu suvun nimen ja lajimääritteen lisäksi myös lajin kuvaajan eli auktorin nimi tai nimilyhenne.  Esimerkiksi rauduskoivun tieteellinen nimi on Betula pendula Roth auktorin kera. Nimilyhenteestä on olemassa virallinen luettelo.  Esimerkiksi Linné lyhennetään iso L. eli Juniperus communis L. kotikataja. Auktori on ensimmäisenä hyväksyttävällä tavalla esittänyt lajin kuvauksen.




Heimo:

Kaikki kasvit on luokiteltu heimoihin. Jokainen heimo sisältää sukuja, joilla on samanlaisia ominaisuuksia. Läheiset lajit kuten orapihlaja ja pihlajat kuuluvat eri sukuihin, mutta ruusukasvien Rosaceae heimoon.

Heimon tieteellisen nimen päätteenä on kasveilla -aceae.

Suku:

Suku muodostaa tieteellisen nimen ensimmäisen osan, ns. sukunimen. Suvun nimi kirjoitetaan aina isolla alkukirjaimella substantiivina. Samaan sukuun voi kuulua sekä puuvartisia että ruohovartisia lajeja. Esimerkiksi punamarjakanukka Cornus mas ja ruohokanukka Cornus suecica kuuluvat kumpikin sukuun kanukat, Cornus. Sukunimen perustana on usein kunnianosoitus kasvin löytäjää ja lajeja tieteelle kuvanneita kohtaan.
Ruohokanukka Ajoksen rantaniityllä. Minkä väriset kukat ruohokanukalla on? Näetkö valkoisena?
Valkoiset ovat terälehtimäisiä ylälehtiä.

Laji:

Lajinimi on kasvin sukunimen jälkeen, ja se kirjoitetaan aina pienellä alkukirjaimella. Lajinimi voi kuvata alkuperäistä maantieteellistä aluetta, jossa laji kasvaa luontaisena, kasvin kasvupaikkaa eli habitaattia, kokoa, kasvutapaa, kukan väriä, isäntää jne. Esimerkiksi hokkaidonvaahtera Acer japonicum kertoo, että laji on kotoisin Japanista.




Taksoni

Taksoni on mikä tahansa kasvikunnan taksonomisen hierarkian ryhmä kuten alalaji tai suku, jolle on annettu tieteellinen nimi.

Alalaji (subsp.):

Alalajista käytetään lyhennettä subsp. Se on lyhenne latinankielen alalajia tarkoittavasta sanasta ’subspecies’.  Huom. subsp., var. jne. eivät kursivoidu.

Esimerkiksi mongolianvaahtera Acer tataricum subsp. ginnala. Alalajeilla on usein oma levinneisyysalue, joka on vain osin päällekkäinen.




Muunnos (var.):

Muunnos merkitään lyhenteellä var., joka on lyhenne latinankielen sanasta ’varietas’.

Esimerkiksi visakoivu Betula pendula var. carelica on rauduskoivun perinnöllinen muunnos.



Muoto (forma tai f.):

Muoto poikkeaa vain yhden tai muutaman ominaisuuden perusteella esimerkiksi kukan värin tai lehtien liuskaisuuden perusteella Esimerkiksi pirkkalankoivu, Betula pendula forma bircalensis on rauduskoivun liuskalehtinen muoto.

Lajike

Lajikkeet voivat olla luontaisesti syntyneitä erikoismuotoja tai tietoisen jalostuksen tuotteita. Tällaisen lajikkeen tieteellinen nimi koostuu tieteellisestä nimestä, ja sitä seuraavasta yksinkertaisten lainausmerkkien välissä olevasta lajikenimestä, joka kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Esimerkiksi veripyökki Fagus sylvatica ’Atropunicea’ on euroopanpyökin punalehtinen lajike. Jälkeläiset ovat samanlaisia perimältään, sillä lajike on lähtöisin yleensä yhdestä yksilöstä tai muutamasta samankaltaisesta kloonista, joita lisätään mm. kasvullisesti pistokkaista, vesoista tai mikrolisäyksenä silmuista. Apomiktisesti eli ilman hedelmöitystä lisääntyviä lajeja voidaan lisätä myös siemenistä


Lajikeryhmä

Lajikeryhmä kirjoitetaan aina isolla kirjaimella. Esimerkki Malus Purpurea-ryhmä purppuraomenapuu





Risteymät

Risteymät eli hybridit ilmaistaan käyttämällä risteytymän merkkinä pientä vinoristiä × kantalajien nimien välissä, ei x-kirjainta.  Jos risteytymän osapuolia ei tunneta, ×-merkkiä ei käytetä.

Esimerkiksi berliininpoppeli  Populus ×  berolinensis  on laakeripoppelin ja pyramidipoppelin risteymä.

tiistai 6. tammikuuta 2015

Loppiainen 6.1



Hyvä Loppiaista.

Keskiaikaisessa Englannissa ja Ranskassa on leikitty joulunpyhinä ja etenkin loppiaisena seuraleikkejä, joissa piilotettiin onnea tuottavia esineitä ruokiin. Esimerkiksi Englannissa luumuvanukas kätkettiin pullolleen tavaraa. Jos hampaat osuivat sormukseen, tiesi se häitä, sormustimesta seurasi loppuelämän naimattomuus, kolikko toi rikkauksia ja nukke perheenlisäystä. Monissa maissa on leivottu kakku ja piilotettu sinne papu. Kakusta saivat palasensa jokainen perheenjäsen sekä joskus myös Jeesus, Maria ja kolme itämään tietäjääkin. Suosituin leikki on ollut papukuninkaan valinta. Se, joka löysi kakusta pavun, kruunattiin kuninkaaksi ja sai koko illan käskeä alamaisiaan mitä hulluimpiin tehtäviin. Odotettavastikin papukuningaskemut kääntyivät illan mittaan juomingeiksi. Ruotsalaiset korvasivat pavun mantelilla ja kätkivät sen puuroon; sitä kautta tapa tuli meille, mutta liittyy jouluaattoon eikä loppiaiseen.

                      Loppiaisena on päivä kukon askelta pitempi.

                      Loppiaisena on puoli talven lunta satanut.

                      Minkälaista on ilma loppiaisena, sellaista on eniten kevättalvella.

Suuri perinnekirja. 4. painos. Toim. Satu Aalto.

Karisto 2003.

Nautitaan luumukonjakkivanukasta!



 

torstai 1. tammikuuta 2015

Vuosi on vaihtunut

 
Ihanaa alkanutta vuotta 2015 kaikille. Taas meillä uusi vuosi lähes koskemattomana käytettävissä. 
Uutena Vuotena ajattelee, että edes vuoden verran  on hiljaisuutta. 

Miten aloittaa vuosi? Eikö ole metkaa opetella kirjoittamaan uusi vuosiluku?
Voisiko huomista perjantaita käyttää paremmin kuin rientämällä kirja-aleen?
Ovat seuraavat uskomukset tuttuja?

Jos uunnavuonna sataa lunta,
tulee loppiaisena pakkanen.

 

Jos uudenvuodenyö on tähtinen,
tulee hyvä sienivuosi.

 

Jos uudenvuodenpäivänä metsä on luminen,
tulee tautinen vuosi.

 

Uudenvuodenpäivänä täytyy olla aikaisin liikkeellä
ja ehtiä käydä monessa kylässä,
sitten pysyy ahkerana ja virkkuna koko vuoden.

 

Jos uudenvuodensaunassa puhuu paljon,
lentävät kesällä kärpäset suuhun.

 

Hyvä onni tulee taloon,
kun uudenvuoden ensimmäisenä aamuna
lakaistaan tuvan lattia ovensuusta perälle päin.

 

Minkälaisen eläimen uudenvuodenpäivänä ensin näkee,
sitä muistuttaa koko vuoden.
Pyritään näkemään mies tai hevonen ensimmäiseksi;
kissan tai harakan näkemistä koitetaan välttää.

 

 Suuri perinnekirja, 4. painos, toim. Satu Aalto

Karisto 2003.